Pyhän Henrikin tie on osa valtakunnallista retkeilyreitistöä. Noin 140 kilometrin pituinen kulttuurimatkailu- ja retkeilyreitti on merkitty maastoon reitin tunnuksella, vaeltavan piispan kuvalla varustetuin nauhoin ja opasteviitoin. Pyhän Henrikin tietä risteävät Kuhankuonon reitistön ja Suokullan reitin merkityt retkeilypolut.
Pyhän Henrikin tien pohjoisosa seuraa Köyliöstä Kokemäelle muinaista Huovintietä.
Pyhän Henrikin
tien pisin osuus, Köyliön ja Nousiaisten
välillä kulkeva muinaistie on tunnettu kautta
vuosisatojen Sant
Henrikin tienä. Nimensä se lienee saanut
Henrik-piispan ruumissaatosta.
Tieuran tarkka sijainti on paikoitellen unohtunut ja
perimätietokin
on osittain ristiriitaista, mutta tien kulku on kuitenkin voitu
pääpiirteissään
selvittää paikannimien ja löytöjen
avulla. Esimerkiksi
Mynämäen ja Yläneen rajalla kohoaa
Munkkeinlevon kallio,
ja Yläneen Kivisillansuosta löydettiin
1960-luvulla paksun
turvekerroksen alta suonotkelman ylittävä noin 70
metrin pituinen
kivetty tieosuus, kansanperinteen tuntema Sant Henrikin silta.
Pyhän Henrikin tie on edelleen elävä pyhiinvaellusreitti ja -kohde. Suomen katolilaiset ovat 1950-luvulta lähtien järjestäneet joka kesä toivioretken, joka päättyy Henrikin muistomessuun Köyliön Kirkkokarilla juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Monet saapuvat messuun jalkaisin jopa useampien päivämatkojen takaa.
Pyhän Henrikin
tiellä kulkee joka kesä luterilaisten,
katolilaisten, ortodoksisten ja muiden kristittyjen
pyhiinvaellusjoukko.
Vuodesta 1983 lähtien muutaman vuoden välein
järjestetyillä
kansainvälisillä ekumeenisilla pyhiinvaelluksilla
useista Euroopan
maista saapuneet kristityt taivaltavat viikossa koko Pyhän
Henrikin
tien.